My Exchange Story

Ajattelin tähän väliin tehdä tämmöisen vaihtariaiheisen postauksen, kun niitä en pahemmin ole tähän mennessä rustaillut. Lähtöön on tällä hetkellä 53 päivää jäljellä, ja tällä hetkellä yritän vaan nauttia hetkestä. Pakkaamiset ja tuliaiset hoidan vasta muutaman viikon päästä, joten nyt on rauhallista :) Ja hei, jos kenelläkään on mitään kysymyksiä vaihtoon liittyen tai myöhemmin Skotlantiin liittyen, niin saa ihan milloin vaan kysyä. Vastailen parhaani mukaan ja mielelläni! (:
Mutta nyt, let's go!

                 Eli, miksi mä lähden vaihtoon? No, mulle se ei varsinaisesti ollut mikään unelma jota olisin kantanut mukanani n. 8 vuotta, vaan se oli vähän enemmän extempore. Olin mä mietiskellyt sitä jo seiskalla, mutta en koskaan tosissani. Se oli semmosta "ois kyl siistii.. mutjoo, missä on ruokaa?" tyyppistä toimintaa. Mutta ysillä yhteishaussa hain kahteen lukioon (tai no viiteen, mutta olin vaan kiinnostunut kahdesta ensimmäisestä ja tiesin, että pääsisin jompaan kumpaan). Ensimmäinen vaihtoehto oli Kallion lukio ja toinen sitten Lärkan. Mä oon nimittäin vähän semmonen tyyppi, että mun pitää aina haastaa itseni kaikenmaailman asioihin, esimerkiksi. seiskalla valitsin yläasteen jossa en tuntenut ketään, tutun ja turvallisen vaihtoehdon sijasta. Oli se alussa pelottavaa, mutta hyvin meni!
Kallion lukio oli siis semmonen haaste mulle, jotain aivan erilaista. Ajattelin, että siellä mun pitäisi todellakin pistää itseni likoon, enkä myöskään tuntisi ketään. Lärkan taas olisi lähellä kotia, ja turvallinen valinta - siellä olisi kavereita ala-asteelta, yläasteelta ja varmasti muita mukavia ihmisiä. Keväällä 2012 oli kuitenkin tosi paljon aikaa miettiä näitä asioita, ja totesin itsekseni, että jos mä en pääse Kallioon, vaan joudun Lärkaniin, niin mun pitää keksii jotain muuta, jotta voin haastaa itseäni. Silloin keksin tämän maagisen vaihto-oppilasuuden. Mietin, että mitä ettei! Se on kokemus josta saa tosi paljon, ja josta opin tosi paljon uusia asioita itsestäni ja muista. Silloin siis päätin, että mun tulevaisuus on joko Kallion lukio tai Gymnasiet Lärkan + vaihto-oppilaisuus.

mä oon mustapunapilkkuinen (;

                                                                                                                                                                       

                                                            Ja niin kevät siinä vierähti aika nopeasti. En kuitenkaan maininnut kenellekään asiasta mitään, pidin vain omana ajatuksenani. Ysiluokan sain sitten päätökseen, ja sitten oli se parin viikon piina, kun yhteishaun tuloksia odoteltiin. Huomasin, miten mä koko ajan vaan toivoin ja toivoin, etten pääse Kallioon, kun vaihto-oppilaisuus kuului Lärkaniin. Toki olisin varmasti voinut lähteä vaihtoon, vaikka olisinkin päässyt Kallioon, mutta mulla on vähän se systeemi, että jos kerran päätän jotain, niin en mielelläni muuta suunnitelmiani :D
Ne viikot vierähtivät kuitenkin siinä suhteellisen nopeasti, ja tässä ei nyt ole mitään plot twistia - mä pääsin Lärkaniin, joka siis tarkoitti vaihtovuotta! Nyt olikin vaan porukoitten ylitsepuhuminen jäljellä.

Lähdettiin siitä sitten kesäkuun puolessa välissä kohti Lontoota, sillä halusin käydä Harry Potter studio tourissa (take me back!). Siellä otin asian puheeksi iskän kanssa, ja hän oli tosi positiivinen asian suhteen! Hänen mielestään oli hyvä, että lähden maailmalle ja nään muutakin kuin Suomea. Ainoa mikä aiheutti hieman huolia, oli rahoitus, mutta sekin järjestyi sitten :) Äidin kanssa puhuin kotiin tullessani, ja hänen reaktionsa oli vähän erilainen - "EIKÄ!", oli ensimmäinen sana. Selitin kuitenkin asiaa hänelle ja loppujen lopuksi hänkin antoi periksi. Sitä paitsi päädyin tähän aikaan myös siihen, että lähden vaan puoleksi vuodeksi matkaan, joka myös auttoi äitiä jonkin verran.

Elokuussa oli sitten haastattelun aika ja sain tietää hyväksymisestä jo tyyliin seuraavana päivänä. Olin siis valinnut Iso-Britannian, joka oli minulle aika helppo valinta. Brittien saaret ovat aina viehättäneet mua, kuuntelen paljoa musiikkia, joka on sieltä peräisin ja sen lisäksi haluan oppia englannin kielen moitteettomasti. Uskon ja toivon, että tulen viihtymään siellä nääääääääin hyvin! Tai oikeastaan, mä tulen viihtymään niin hyvin. Tulen viihtymään, sen vannon kautta kiven ja kannon. Ei siitä tule helppoa, mutta mä aion nauttia jokaisesta hetkestä ja oppia virheistä - ja ah, siitä tulee upeeta!

Lähtöön on siis 53 päivää. Noin yksi ja puoli kuukautta. Jännittää, mutta olen myös innoissani. Jos sinä, juuri sinä, mietit vaihtoon lähtemistä ja vähänkin kutkuttaisi, niin lähde! Jos sulla on mahdollisuus, niin tee se. Mä en oo itekään päässyt lähtemään vielä, mutta vaan se, että mä otin tän mahdollisuuden ja oon elänyt tämän kanssa nyt päälle vuoden, tekee mut ylpeäksi. Mä oon katunut, jännittänyt, pelännyt, ollut innoissani ja iloinen - tuntenut kaikenlaisia tunteita jo nyt - mut oon kuitenkin kestänyt tähän asti. Mä oon niin iloinen, että saan tehdä tämmöisen asian. Yolo, vai miten se meni ;) Huono sanonta, mutta hyvä sanoma, jos sitä käyttää oikein. Vaihtoon lähteminen on avartava kokemus ja mä oon ylpeä siitä, että voin kutsua itseäni vaihto-oppilaaksi. #GettingEmotionalHereGiveMeFood

Ps. Ja tänään Passenger on telkkarissa täällä Ruotsissa, koska hän on Tukholmassa Allsång på Skansenissa. En itse nyt päässyt paikalle, mutta oonpa ainakin hänen kanssaan samassa maassa. Häähää.