Taivaalta tähden valitsen ja sitä seurailen

3 päivää lähtöön. Siivoilen juuri ja valmistelen huomisia läksiäisiä, kun muutama kaveri tulee käymään. Harmittaa kun niin pieni kämppä, etten pysty kaikkia halumiani kutsumaan, mutta jonkin verran kuitenkin! :)
Oon nyt käynyt koululla tiistaista lähtien joka päivä syömässä ja tunteet on aika sekalaiset. Tavallaan haluaisin vaan jäädä tänne, enkä pistäisi pahakseni mennä kouluun taas maanantaina tapamaan kavereita ja halailemaan. Näin ei kuitenkaan ole, vaan huomenna meen sinne viimeistä kertaa puoleen vuoteen ja sunnuntaina nousee kone kohti korkeuksia.
Mä haluan kyllä edelleenkin lähteä ja oon innoissani, mutta on tää haikeeta myös - nytkin valuu kyyneleet pitkin poskia. Oon myös tällä hetkellä iloinen siitä, että lähden vaan 5,5 kuukaudeksi, se on kuitenkin melkein puolet vähemmän kun se perus 10 kuukautta. Alle puolen vuoden päästä nään kavereita taas, joten kyllä mä pärjään. On vaan niin outoa ajatella, että helmikuussa voi ajatukset taas olla ihan päinvastaset. Suomeen on kiva tulla, mutta kuitenkin sitä haluaisi jäädä sinne. On sitä kyllä aika hullu kun ittensä tämmöisiin tilanteisiin pistää! :D

Huomenna sitten tosiaan vielä kouluun ruokailemaan ja hyvästelemään sanomaan-heippa-vähäksi-aikaa niille kavereille joita en enää ennen lähtöä nää. Pitää varmaan ottaa kuvia ihmisten kaa, että mulla on niitten kaa muistoja. You have been warned! (; Iltapäivällä ja illalla sitten vähän läksiäisiä, lauantaina perhepäivä ja sunnuntaina lähtö! :D #ohmygod 
Toivon vaan etten itke hirveesti huomenna, mutta katotaan miten se menee (: Pärjäilkää tekin!

Some of my friends. Love you guys <3

Sain tänään postissa tuon pingviinin (lempieläin) mun kummeilta ja serkuilta. Nimeltä mainitsematon alko tietty märisemään tuostakin, aivan ihana<3

___________________________________________________________________
De här sista dagarna går så fort! Borde städa och packa, göra klart för en liten get together som jag har imorgon, bli psykiskt redo för att säga hejdå till kompisarna imorgon och familjen på veckoslutet. Är så taggad, men ändå nervös och gråter lätt. Men jag vill åka, ingen ska tro något annat! (: Men som någon smart människa någongång har sagt "How lucky I am to have something that makes saying goodbye so hard" <3