I've been afraid for all my life, but I'm not afraid tonight

"Miltä tuntuu lähteä vaihtoon? Jännittääkö?"

Mä en tiiä pitäiskö mun itkeä vai nauraa. Haluan ottaa seuraavan lennon kohti Skotlantia, mut samalla haluan vaan käpertyä omaan turvalliseen sänkyyni, omassa turvallisessa huoneessani, omien turvallisten tavaroideni ympäröimänä. Haluan tavata uusia ihmisiä ja oppia englannin kielen moitteettomasti, mutta samalla haluan vaan tavata Suomessa asuvia kavereita, enkä halua olla pois koulusta Suomessa. Välillä olen ylpeä siitä, että olen jo päässyt tähän asti ja, että uskalsin ottaa tälläisen päätöksen - lähteä toiseen maahan yksin asumaan 17-vuotiaana. Toinen puoli itsestäni kuitenkin ajattelee, että "mitä jos susta ei olekaan siihen? mitä jos sä epäonnistut?" Päivisin olen iloinen ja ootan kaikkea innolla, mutta öisin vaihtovuoden peruuttaminen käy välillä mielessä.
Samalla mieltä ei paina vaan huoli itsestään, vaan huoli myös muista. Miten oma perhe täällä pärjää kun on poissa? - Totta kai ne pärjää, mutta välillä pyörii vaan kaikki maailman kauhusenaariot päässä.

Vaihtoon lähteminen on elämäni paras päätös, mutta myös elämäni vaikein ja hirvein päätös. Mutta sinäänsä, useimmiten kaikki upeat asiat tapahtuu mukavuusalueen ulkopuolella. Nyt sitä tosiaan reissataan mukavuusalueelta kauas pois, ja tämä tulee kasvattamaan ihmisenä tosi paljon.
Mulle kasvaa sisälläni aina semmoinen lämmin ja ylpeä olo kun ajattelen noin - vähän mä tuun olee ylpeä itsestäni kun tämä kaikki on koettu! Ja oi kuinka mä katuisinkaan, ellen mä tähän reissuun lähtisi.

Mutta kyllä, mua jännittää. Stressi painaa päälle, itku tulee välillä, mutta samalla oon onnellisempi kuin aikoihin. Ihan sairasta, miten yhteen pieneen ihmiseen mahtuu näin monia tunteita samanaikasesti.
Samalla oon onnellinen siitä, että kaikilla vaihtareilla tuntuu olevan hyvin samanlaisia tuntemuksia - ainakin mitä muitten blogeja olen lukenut. Se helpottaa oloa jotenkin. Mä en oo yksin lähdössä toiseen maahan, vaan monet muutkin lähtevät. We're all in this together, vaikka me emme tapaakaan tai koskaan vaihtaisi kuulumisia. Mä en oo ainoo joka käy tätä läpi, ja monet, monet tuhannet muutkin on selvinnyt tästä hengissä. Joten miksen minäkin? Ja niin selviät sinäkin.

___________________________________
Tankar från en utbytesstudent till dig. "Är du nervös?" är den vanligaste och svåraste frågan som ställs. Jag vet inte, det är jag väl. Egentligen bubblar det med så mycket känslor inom mig, att jag inte vet vad jag ska tänka. Jag är glad, ledsen, stressad, energisk, trött, vill åka, vill inte åka, nervös, lugn.. ja, allt det där på en och samma gång! Men ändå vill jag åka, och jag skulle inte låta bli för något pris. Är så taggad!